sunnuntaina, marraskuuta 11, 2012

Muistoja

On niitä ainakin valokuvien muodossa, kyllä niitä on mukava katsella! Nytkin katselin sellaista Naarilassa otettua kuvaa, jossa olen ottanut Leevi-kissan syliin ja painanut lempeästi hänen poskensa omaani vasten. Siinä tilanteessa hän on vähän kehräillyt ja ollut ihan vierelläni. Kyllä kissa ainakin sen konstin osaa. Kesän viimeisen kerran kunniaksi hän oli tullut tervehtimään, maailman ihanin harmaanvalkoinen maatiaiskolli. Mukavaa oli, kyllä mieli oli haikea, kun kissa jäi, on hänellä eläinseuraa omassa kodissaan, kun siellä on ainakin lampaita. Nyt hän odottaa uutta kesää, kuten mekin teemme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti