Kuinka voi olla?

Maailma niin mustanmusta, ettei näe siinä mitään hyvää? Ihmettelen mummia, kun hänen maailmansa on ihan mahdottoman musta. Siinä on kahdella perusoptimistilla, äidillä ja minulla, ollut kova työ, että olemme sen ymmärtäneet. Välillä emme ole ymmärtäneet ollenkaan. En ole oikein voinut huomauttaa, koska koko ajan saa olla tarkkana, ettei hän loukkaannu. Minä vaan olen sen verran suora sanomisissani, etten aina huomaa, että toinen voi loukkaantua. Itsekin olen melkoisen kova loukkaantumaan, mutta aina lepyn. On siinä aikamoinen työ ymmärtää, mutta onneksi omia sanomisiaan voi vähän ohjata, etteivät ne mene loukkaavalle puolelle.  Mahtavaa ja mukavaa, hyvää mieltä!