Odottelen jo!

Koska Jari tulee takaisin töihin! Monta viikkoa on  jo mennyt, ihan hurjana on tää syyskuukin taas mennyt! Yksi vakituiseen Perniöön kulkeva ihminen ehti jo maanantaina kysellä, missä Jari on, mutta eihän siinä linjalla ollut sijaistava kuljettaja voinut sitä tietää. Mutta mä jo odottelen kovinkin, kun mun Turun matkat eivät oikein suju, jos tuttu kuljettaja ei ole siinä. Mutta hyvä on mieli, tänäänkin, kaikki on hyvin!

Auttamista oikein monin verroin!

Sitähän tääkin päivä taas on, minulle ihan mukavaa! Kun en oikein viitsinyt herättää äitiä ja sitten olisi tullut se reaktio, mikä äidillä aina silloin tällöin tulee. Ajattelin, että minä voin juosta, minulle se ei ole mikään ongelma. Nukuin pienissä pätkissä, mutta joka pätkä oli sikeä. Mikä oli minulle ihan mukavaa, auttamisen lomassa nukkuu. Minulle hyvää tuulta aiheuttaa se, kun teen, se vaan on tosi mukavaa ja antaa minulle paljon iloa!

Syysmarkkinat alkaa ja autettu on.

Niinhän tekee, aamulla yhdeksän aikaan alkavat ja lauantaina neljän aikaan päättyvät. Minäkin laitoin jo kamerani kuvausvalmiiksi, laitoin akun takaisin, kun se oli ollut latauksessa. Mulla vaan oli niin mukavaa, kun sain kaikki mahdolliset ilonaiheet matkaani, se oli tosi mukavaa! Ja nyt sitten saa nauttia siitä, että ei ole juoksuttanut äitiä, minustakaan se ei ole kovin mukavaa. Kun kerran itse voi mennä, miksi juoksuttaa toista?

Syyspimeä ja katuvalot poissa päältä...

Näin se nyt on sitten muutamana päivänä ollut, meillä eivät ole katuvalot olleet pariin päivään päällä. Maanantaista lähtien ovat olleet poissa päältä, kotipihalla kaikki on ollut ihan kunnossa, kaikki valopylväät ovat syttyneet ihan normaalisti. Onkohan muuallakin kaupungissa ollut sama, en tiedä, Moision lohkon tilannetta pitää kysellä tädiltä, kun loppuviikon aikana siinä piipahtaa. Arpomiseksi mulla menee toi runotunnilta tulo, mutta kyllä mä siihen konstit keksin!

Lauantaita mennään

Ja millä fiiliksellä! Aamulla aikaisin ylhäällä, kun täytyy olla äidille korvina, jos mummi kaipaa vessaan. Ja äiti yrittää saada minuakin pieneksi hetkeksi sänkyyn, mutta mun kohdallani se ei oikein aina onnistu, kun olen tottunut nousemaan aikaisin ylös. Ja niin mukava päivä on varmasti tulossa, että voin olla iloinen. Näin mahtavaa se kaikki on, tänään just tässä ja nyt!

Toivoisin...

Että mun viikkoni alkaisi mahdollisimman hyvin. Että jokainen päivä toisi mukanaan pienen hippusen iloa ja riemua. Toki mä toivoisin sitäkin, että näkisin lomalla olevia ystäviäni, varsinkin Jaria, kun on koko syyskuun lomalla. Ja niin mahtavaa on taas kerran, että hyvä on uutta viikkoa tässä kohdassa aloitella!

Nyt alko viikonloppu

Siitähän sen tietää, kun Novan perjantaissa on Minna ja Ile, aivan loistava kaksikko! Nyt se on koossa taas, kun Ilen aivoverenvuodosta aiheutunut sairasloma on ohi. Tänään mä en oikein tiedä, mitä mä teen, mutta jotakin mahtavaa se on. Kaikki on ihan kohdallaan, näin se vaan on ja menee. Odottelen kovasti, että näkisin sukulaisiani, mullahan on mahtava suku!

Ihan huikimus!

Kuinka kummassa näistä päivistä tuleekin niin mukavia? Täytyy vaan luottaa ja antaa mennä, kun ei koskaan tiedä, kuinka huikimuksia viikoista ja päivistä tulee. Onnekas sitä on, kaiken saa hyvin kohdalleen.Iloisin fiiliksin ja tuntein!

Mahtavaa, mahtavaa, perrrjantai, perjantai!

Ensimmäinen perjantai, kun kuuntelin Ileä ja Minnaa, voi vitjat, miten mahtavalta se tuntui! Tänään tossa vartin yli viisi kuljen Jarin kanssa, kuinkahan monta kymmentä kertaa noita Turun reissuja onkaan tullut hänen kanssaan kuljettua! Nyt oli viimeinen mahdollisuus ennen kuin jää lomalle, no täytyihän se käyttää, ei sitä muutakaan voinut. Olen onnellinen, tänään tässä, nyt!

Onkohan mitään mahtavampaa?

Kuin se, että saa tehdä kotihommat ihan rauhassa! Saa siinä kotihommien tekemisen ohessa hoidella muutakin hommaa, mitä päivän aikana kohdalle osuu. Mutta mukavinta siinä on, kun saa olla äidille avuksi, se on mulle se tärkein juttu. Miksiköhän kaikki on niin mukavaa, kyllä se vaan on niin, että kun yhdessä tekee, niin mukavampaa on!

Pikavuoro ja vakiovuoro

Sirolan veljekset molemmissa vuoroissa, Janne pikavuorossa ja Jari omassa vakiovuorossaan, ihan mukavaa! Pikavuoron tullessa Naarilan vika kerta tuli mieleeni, koska Janne oli ollut juuri sillä kertaa meitä kuskaamassa. Tänään mä muistin, miten reippaasti oltiin ennen Naarilaan lähtöämme morjestettu, talvinenkin kerta oli sellainen, että reippaasti morjenstettiin. Iloinen fiilis oli vakiovuoroon noustessa, mahtavaa oli leimata kortti Jarille!