Täytyy vaan toivoa...

Ettei alkava vuosi menisi yhtä vauhdikkaasti kuin tämä päättyvä vuosi. On vissiin provosoitunut menemään vähän vauhdikkaammin, mutta kai se ihan luonnollista on, kun itsekin alan lähestyä neljänkympin rajaa. Vajaat kaksi vuotta mulla siihen vielä menee, kun alkavan vuoden syksyllä tulee 39 vuotta täyteen.  En ole siitä millänikään, minusta on vaan mukavaa vanheta. Jos musta tulee yhtä vanha kuin äidistäni, niin en varmaankaan narise kovinkaan paljoa, se on varmaa!

Huisku kyläilee

Huisku on taas meillä kylässä, se on ihan mukavaa! Anulla ja Idalla on vieraita Inkoosta, joten siksi Huisku on meillä nyt. Tänään mulla on ihan hyvä fiilis, Huiskun kyläillessä se on aina niin mahtavaa, kun hän tulee häntä iloisesti heiluen meitä vastaan. Ja mulla on aina hyvä mieli koiran kanssa, jo vaikka arkenakin menee aina pitkät lenkit, kyllä se silti pyhänäkin mukavaa on! Niin mukavaa, että mieli on korkealla aina!

Onnellinen ja iloinen joulupäivä

Joulupäivä, olen ollut tosi iloinen. Tänään olen iloisella mielellä, mutta en pidä siitä, että äitiä hypitetään, itsekin olen kyllästynyt siihen, että aina napistaan, kun äiti ei ole ollenkaan sellainen, että koko ajan valittaisi, että asiat ovat huonosti. Onneksi voin pitää omalta osaltani huolen siitä, että pessimismi ei pääse pesiytymään. Toivoisin, että joulunaika olisi ollut itse kullakin meistä hyvä!

Jouluaattona

Joulurauha on julistettu, joulu on alkanut. Hienosti selvisi uusi joulurauhan julistaja tehtävästään, minusta ainakin. Ja niin onnellinen sitä on tässä joulun aikana, ihana tunne! Ennen joulurauhan julistusta söin lautasellisen äidin keittämää riisipuuroa, hän oli ripsauttanut päälle vähän kanelia. Kaikille se maistui, jopa minulle, joka en juurikaan ole puurosta innostunut. Voi vitsi mikä fiilis tästä hienosta jouluaatosta tuleekaan, serkkujen näkeminenkin on tosi mukavaa! Koko Peltolan perhe tuli vielä ovemme taakse, Antti kertoi, että seitsemän jälkeen tätini oli ollut ovemme takana. Ja nyt, koko perhe matkalla toisen serkkumme luokse Tupuriin, mukavaa!

Vesisateinen adventtisunnuntai

Sellainen se tänään oli, tuli oikein reipas kuuro saapuessani Uskelan kirkolta kotiin. Jossain vaiheessa äiti soittaa, ihan vaan tiedustellakseen, missä mä olen, olisin mä kyllä siihen voinut ihan vastatakin, mutta jotenkin olin ihan varma, että mummin takia hän sitä tekee. Kirkon puolelta menin taas mäen alas, niin onnellinen, niin iloinen, vielä siinä ehti ton Karjaan auton kuljettajankin nähdä, Sirolan Jari siinä nyt oli. Miten mahtavaa ja iloa onkaan, taas on ollut ihana päivä, vaikka keli onkin ollut vähän ikävä. Mukavaa fiilistä, tänäänkin taas!

Hyvää joulua kaikille!

Tänään olen onnellinen, vielä tässä ehtii fiilistellä joulua. Niin mahtavaa on taas ollu tänäänkin, etten muistakaan, koska mulla olisi ollut näin hienoa. Tänään olen onnellinen, kun näin ystäviäni oikein roppakaupalla, niin monta, että en jossain kohtaa pysynyt laskuissa mukana. Korttejakin tuli, se oli mukavaa, näin se vaan meni tänään, iloisin mielin!

Tänään just...

Huomasin, että on se joulufiilis sieltä jostain hiiviskellyt. Perjantaina sain taas yhden askarrellun joulukortin ja voi vitsi, miten mielissäni olin siitäkin! Kotimatkalla nojailin kättäni linja-auton ikkunaan, hengitykseni puhalsi siihen pienen pilven. Mä vaan olin niin onnellinen siitä, että mä vielä sain nauttia jouluisesta tunnelmasta, vaikkakaan keli ei ole ollut kovinkaan jouluinen tänä jouluna. Joulumieli on tullut jo linja-autossa, se vaan on ollut mukavaa, vaikka onkin kulkenut vain pienen matkan. Mutta se vaan on ihan mahtavaa, saa olla iloinen, että on voinut olla mukana, se saa mielen vaan niin hyväksi!

Huh, mikä fiilis!

Tuntuu ihan ihmeelliseltä ajatella, että aika on mennyt näin vauhdilla! Kyllä mä nyt osaan aika hyvin ennakoida, mutta nyt sitä ei ollut tullut ajatelleeksi ollenkaan. Tänään mä just mietin, että voi vitsi, miten hienoa onkaan ollut, tänään just tuli mieleen sekin, että kaikki on ihan hyvin. Saa kyllä sanoa, että aika vauhdikas mun vuoteni on kieltämättä ollut, kun on mahtunut rippijuhlaa ja jos vaikka mitä muuta. Tänään on varmasti hyvä päivä!

Itsenäisyyspäivänä ja lauantaina

No, itsenäisyyspäivä oli taas ihan tyypillinen kotoilupäivä, mentiin saunaan ja seurattiin Tampere-talon juhlavastaanottoa. Oli kyllä ihan hienoa, kun oli Helsingin ulkopuolella, luulen, etttä vieraat saivat konsertista enemmän kuin Presidentinlinnan tanssiaisista, Miten vaikea olikaan tajuta näitä isoja mielenosoituksia, kun ei siellä ollut kuin ihan tavallisia ihmisiä, toki tätä eliittiäkin on mukana. Mutta ei se itsenäisyysjuhla niin elitistinen ole kuin kiakkovieraat antoivat ymmärtää. Tänään mä ajattelin, että on se ihmeellistä, kun niitä mielenosoituksia oli. Tänään mulla oli mukavaa, sain haettua lahjakortin Lahja lapselle-keräykseen, se oli se kaikkein tärkein juttu! Jarinkin ehdin nähdä, mukavaa! Niin mahtavaa oli tänään, kaikki hyvin!

Tänään just mielessä kävi...

Että Sirolan Jari ja pikavuoron Jari ovat tien päällä, toinen just lähtenyt, toisella menee vielä jokunen minuutti lähtöön. Ja voi sitä iloista fiilistä, mikä lauantaina taas tulee, kun saa laittaa itsensä ystävän kanssa liikenteeseen. Ja aina mä voin luottaa siihen, että pääsee oikeassa kohdassa kyytiin ja kyydistä pois, koskaan mun ei ole sitä juttua tarvinnut sen ihmeemmin murehtia. Mikä on kyllä tosi hienoa, kyllä Vainion linja-autoissa on mun ainakin helppo kulkea!

Mukavaa, mahtavaa, iloa, tätä tää päivä on!

Kyllä tää päivä on ollut täynnä iloa, sain taas kaksi itse tekemääni joulukorttia menemään. Minnalle tuli vietyä Mulperiin, Vainion tallille menossa oleva meni Matkahuollon puhelinhyllyn kautta. Tänään mä sitten nautin ja iloitsin, kaikki sanomiset olivat jo unohtuneet. Miksihän sitä jäisi niin kauan niitä murehtimaan, ei ole syytä. Kaks tuttua linja-auton kuljettajaa, Suokkaan Mikko ja Sirolan Jari, niin mukavaa oli heitäkin nähdä, en tosin tiennyt, minne Mikko on menossa. Mutta fiilis oli sitäkin mahtavampi, kaupassakin tuli käytyä ja juotavat tuotua!

Eihän mulla mitään edullista ruokaa vastaan ole

Ei todellakaan, mutta se, että olisi aina vaan keittoa, se ei olisi kovin mukavaa. Aamupäivä menee sellaiseksi ärsyttävyyksien latelemiseksi, että huh, huh! Ymmärtää, että jotkut jutut ärsyttävät, mutta ei ole mitään kovin mukavaa alkaa niitä latelemaan, mä latelin, äiti lateli. Molemmat ollaan sen verran ärsyttäviä ton suorapuheisuutemme kanssa, että joskus vaan menee näin! Tänään on parturi ja tänään kaupunkiin, koiran kanssa lenkille, vaikka mitä mukavaa on tulossa!

Keskipäivän hetkellä

Olen niin iloinen. Pieni sanominen ei haittaa ollenkaan, se on nyt sitten kokonaan unohdettu. Onneksi näin, kun se ei kerran oltu tarkoitettu miksikään pahaksi. Se vaan on niin, että kun kaikki on hyvin, niin sitä on aina hyvällä mielellä. Tänään jaksaa nauttia ihan pienistäkin jutuista, jopa siitä, että koiran kanssa liukastelee aika tavalla, kun hän on aika kova vetämään lenkin alkuvaiheessa. Mutta ihan mukavaa se on, kun kaikki on kohdallaan, kaikki on just niin hyvin kuin vain voi olla. Kun vaan muistaisin, etten häsläisi niin kovasti!

Joulukuu

Se alkaa varsin myrskyisissä ja vesisateisissa merkeissä, näin se vaan on mennyt. Toivoisin, että en kastuisi ihan litimäräksi. Toivoisin sitäkin, että olisin iloinen tänään. Kuinka mahtavaa onkaan, kun kaikki osuu hienosti kohdalleen, tänään on taaas sitten sellainen päivä. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat jutut on mukavia, ihan tääkin, että kuuntelee musiikkia ja nauttii siitä. Kyllä mä jaksan tätä vielä fiilistellä, tää on nyt tätä. Onnellinen ja iloinen, sitä on tänään ihan riittämiin, nyt nautitaan!