Ajatukset menevät kiitolaukkaa...

Kyllä nyt ajatukset ovat menneet sellaista kiitolaukkaa nämä viime päivät, huh sentään! Sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen kuulin Salo-Uskelan alueen kirkkojen suntion Ollin kuolleen, se oli melkoisen kova paikka minulle, joka olen tuntenut hänet monia vuosia. Lokakuussa vielä nähtiin ja morjenstettiin, en kyllä siinä kohtaa osannut ollenkaan aavistaa, että suntiollamme olisi niin vähän elinaikaa jäljellä. Mutta näin se oli, muistot elävät sydämessäni. Se on ihan totta, että ilman Ollia en olisi oppinut kolehdinkuruun tekniikkaa, se on mahdollistanut mulle sen, että olen päässyt useampaan otteeseen kolehdinkeruuseen muiden seurakunnassa työskentelevien suntioiden kanssa. Mukavaa, mahtavaa, hienoa!