Superupeeta!

En tiedä mitään sen upeampaa kuin sen, että tiistaina löytämäni puhelin oli palautunut takaisin omistajalleen. Voi vitsi, miten mahtavalta se tuntuikaan! Pari päivää oli menty kuin tulisilla hiilillä sen kanssa,  mutta torstaina pikavuoron Jarilla oli mulle iloisia uutisia. Sirolan Jari oli sen palauttanut, muistin äidin sanoneen mulle, että linja-autonkuljettajat palauttavat ne aika pian. Minähän olin siinä vaiheessa tosi iloinen, kyllä mä jossain vaiheessa tahtoisin tavata tän ihmisen, jonka puhelimen olen löytänyt, olisi hienoa!