Kuolemaa ja iloa, molempia sekaisin

Kyllä tähän päivään on kummasti mahtunut sekä iloa että surua. Surua siitä, että naapurimme Rauno on kuollut, mutta iloakin on mahtunut, varsinkin viikolla hyvin menneestä esitysharjoituksesta. Vaikka en harjoitellut kuin yhden runon, tuntui siltä, että kaikki on kohdillaan. Tänään on surullinen olo, se tuli päivään mukaan heti puoliltapäivin, kun saavuin kauppareissulta takaisin kotiin Kallinrinteeseen. Mutta nyt, en osaa muuta kuin surra naapuriani, tää on tätä!