Voi elämä!

Kuinka mahtava ensimmäinen reissun jälkeinen päivä olikaan! Ei edes tajunnut, miten mahtavaa se kaikki oli! Tänään messun jälkeen Kaija rutisti mua oikein kunnolla, hänen mielestään olin selvinnyt hienosti ensimmäisestä yksin tekemästäni reissusta, olin itsekin sitä mieltä, mutta kyllä se oli vaatinut multa melkoisesti rohkeutta. Seurailin Janin kanssa vanhempia ihmisiä, että selviävät alttarilta pois, mä ajattelin, että tää yksin tehty reissu on ollut niin iso juttu, että ei mitään tietoakaan. Mieli herkistyy kerran ja toisenkin messun aikana, kyllä se on niin mahtavaa! Ensi viikollakin tulee hienoa, kun on neljän ihmisen tehtävään siunaus, Jani on yksi heistä. Niin mukavaa, niin paljon iloa, mahtavaa! Tässä tää toive soi, mahtavaa!