Mahtavaa, iloa, mukavaa!

Lauantaina on mukavaa, en osaa muuta sanoa. Iloa olen taas tuntenut koko päivän. Tänään olen iloinen siitä, kun mummi on meillä, olen iloinen kaikesta, mitä olen kokenut viime päivinä. Ilon siitä, että koirat ovat meillä. Ilon siitä, että olen Aspergeristäni huolimatta olen voinut olla mukana kaikessa, mitä seurakunnassamme tapahtuu. Tätä toivon jatkossakin, se vaan on mukavaa, kun seurakunnassa on ollut näinkin kauan. Kymmenvuotisjuhliakin tulee kaksi, Kaffemukin ja Naarilan ensi kerroista tulee tänä vuonna kymmenen vuotta. Mahtavaa!